Päivän kakkapostauksen aiheena tänään on ulosteiden hyödyntäminen lääketieteessä ja terveydenhuollossa. Tekstissä pureudutaan lähinnä ulosteensiirtoon, mikä saattaa olla toimenpiteenä suhteellisen tuntematon monille. Pyrin siis vastaamaan siihen mitä ulosteensiirto siis käytännössä on, kuka siitä hyötyy, kuka sitä tekee ja miksi se ei ole kovin yleinen toimenpide kotimaan terveydenhuollossa? Kirjoittaja on itse noviisi aiheen suhteen, joten pahoittelen jo etukäteen mahdollista misinformaatiota tekstissä.

Mitä on ulosteensiirto?

Kyseessä on siis toimenpide, jossa potilaan paksusuoleen siirretään liuosta, joka sisältää terveen luovuttajan ulostetta. Tällä pyritään palauttamaan potilaan paksusuolen bakteerikanta, joka on syystä tai toisesta muuttunut sairaalloiseksi. Paksusuolen bakteerikanta voi muuttua poikkeavaksi hyvin herkästikin pitkäksi ajaksi tai jopa pysyvästi yhdestäkin antibioottikuurista. Tästä syystä luovuttajan viimeisimmästä antibioottikuurista olisi hyvä olla ainakin vuosi aikaa.

Toimenpiteen tehokkuus

Yleisin sairaus jota ulosteensiirrolla pyritään parantamaan, on ns. antibioottiripuli, joka on Clostridium difficile-bakteerin aiheuttamaa. Sairaus voi muuttua krooniseksi ja yleisin hoitomuoto tähän on antibioottikuurit, jotka eivät useinkaan tehoa. Ulosteensiirto sen sijaan parantaa potilaista jopa yli 90%. Suhteellisen tuoreessa Helsingin yliopiston sekä yliopistollisen sairaalan tutkimuksessa 14 C. Difficile-potilaalle tehtiin suolistomikrobiston kartoitus, jotka hoidettiin ulosteensiirrolla. Mikrobistoja seurattiin vuoden ajan ja tutkijat havaitsivat, että ne muuttuivat hyvin samanlaisiksi kuin luovuttajalla, ja mikrobiston koostumus pysyi vakaana koko seuranta-ajan.

Mahdollisuudet

Ulosteensiirto ei ole toimenpiteenä päivittäinen useimmissa kotimaan sairaaloissa, vaikkakin vuosien varrella sen tekeminen on yleistynyt. Hoitoa tarjotaan kaikissa yliopistollisissa sairaaloissa ja Meilahdessa niitä tehdään osastonylilääkäri Perttu Arkkilan mukaan lähes viikoittain. Helsingin yliopistolla on myös parhaillaan meneillään tutkimus, jossa selvitetään ulosteensiirron tehoa ärtyvän suolen oireyhtymässä sekä haavaisessa paksusuolentulehduksessa. Toimenpiteestä voisi mahdollisesti olla siis hyötyä moniin muihinkin sairauksiin, joissa bakteerikanta on epätasapainossa.

Miksi sitten ulosteensiirto ei ole yleisesti ottaen rutiinitoimenpide julkisessa terveydenhuollossa? Liittyykö toimenpiteeseen jotain uhkia? Dosentti Reijo Peltonen kuvaa toimenpiteen laajempaa suosiota estäviä seikkoja seuraavalla tavalla: ”Prosessi on työläs. Se saattaa viljelyineen ja tarkistuksineen viedä viikon. Monille lääkäreille valtavan bakteerimäärän siirtäminen potilaan kehoon voi olla suuri eettinen ongelma, sillä terveysvaikutuksista ei voi olla täysin varma. Lisäksi on luovuttajaan liittyvä juridinen ongelma. Voidaanko käyttää yleisluovuttajia, ja mikä heidän vastuunsa on, jos komplikaatioita ilmenee?”

Peltosen lausunnosta saa käsityksen, että toimenpide itsessään on vielä tällä hetkellä jonkin sortin tabu alan ammattilaisten keskuudessa. Luovuttajaan liittyvät juridiset ongelmat sen sijaan olisivat ratkaistavissa Norjan mallin mukaisilla ”ulostepankeilla”. Itseasiassa Helsingin Meilahdessa on käytössä juuri tällainen pankki, jossa säilytetään valmiiksi testattuja siirteitä. Tavoitteena on jalkauttaa nämä toimivat menetelmät, eli vakituiset luovuttajat ja pakastesiirteiden käyttö myös muihin Suomen sairaaloihin.